Ensimmäiset kuvat ovat melko epätarkkoja, pahoitteluni siitä. Jossain vaiheessa muistin säätää asetuksia ja lopussa ainakin on vähän enemmän tarkkoja kuvia.

Tässä on (enemmän tai vähemmän) viehättävä neitomme, tämän suvun aloittaja, Johanna Leppänen. Hän on perhetavoitteinen härkä, joka sitten rakastaa ruskeahiuksisia muskelityyppejä. Hän kammoaa liikakiloja, ja kuten kuvasta näkyy, jumppaaminen keskellä valtavaa ja tyhjää tonttia on hänen toinen luontonsa.
(kasvoista tulee kyllä parempi kuva...)

Työn hankkiminen oli täysin välttämätöntä, rahatilannekin oli vähän niin ja näin. Johannan elämäntavoite on päästä lainvalvontauran huipulle, minkä aion toteuttaa. Tosin sinä päivänä ei löytynyt kyseistä työtä, joten Johanna jäi odottelemaan seuraavan päivän lehteä. 

Mutta suurin Johannan haaveista oli löytää unelmiensa mies. Hän päätti turvautua ennustajaeukon kykyihin ja hälytti mummelin paikalle.

Vaikka eukko lupailikin täydellisen miehen suurella rahasummalla (mitä Johanna alkoikin epäillä) ei taivaasta tupsahdellut mitään paitsi koukkunokkaisia, hassuhuulisia ja pienisilmäisiä ukkoja. Molemmat, ja lukuisat muut Johanna hätisti kiireesti tontiltaan. Mummeli ei kuunnellut Johannan valituksia vaan salaperäisesti mumisten karkasi kristallipalloaan kiillottaen.

Johanna ei halunnut totaallisesti höperöityä ylisuurelle tontilleen, vaan pirautti taksin paikalle ja päätti tutustua paikalliseen yöelämään. Ehkä sieltä löytyisi aavistuksen parempia sulhasehdokkaita.

Hänen matkansa päätyi Ykkösmestaan (?). Siellä ei kuitenkaan löytynyt muuta, kuin oudolta vaikuttava baarimikko ja vauhdikkaasti joraileva mummo, johon tutustumme myöhemmin. Johanna päätti kuitenkin hieman vilkaista ympärilleen, voisihan sitä pitää hauskaa vaikka ihan muuten vain.

Tätä Johanna halusi ehdottomasti kokeilla. Se tosin ei ollut aivan viisasta, sillä...

...hänellä oli yksi ainoa kuntopiste, ja lensikin sieltä varsin äkkiä pois. Hän toivoi syvästi, ettei kukaan nähnyt hänen noloa lentoaan ja kipittikin kiiruusti pois näkösältä.

Tämä vetreä mummo oli jo vallannut koko tanssilattian. Tosin hän heilui siellä siihen malliin, että myös Johannammekin kiersi mummelin mahdollisimman kaukaa. Noh, hyvä että kaikki eivät ole jääneet jäykkinä sängynpohjalle.

Johanna päätti parkkeerata baaritiskille ja päivystää haukansilmillään jokaista ohikulkijaa. Kyllä sieltä on pakko tulla muitakin kuin vinksahtaneita vanhuksia ja mutaatiomöykkyjä.

Johanna soitti taas taksin ja huristeli toisaalle. Tämäkään ei ollut sen parempi, ja ainoa henkilö paikalla oli tämä enemmän tai vähemmän hassahtanut tiskijukka. Hänellä vaikutti olevan siellä omat pikku pirskeensä meneillään, ketään ei ollut tanssimassa. Johanna vain nyrpisteli nenäänsä tyypin oudolle nenälle, tuo ei ainakaan ole hänen tuleva miehensä.

Ei Johanna kuitenkaan aivan tylsäksi halunnut jäädä, ja meni yksikseen tanssahtelemaan parketille. Taisi siihen jotain seuraakin tulla, mutta ei nähtävästi ketään mainitsemisen arvoista.

Koska töitä ei seuraavana aamunakaan saanut, Johanna päätti jatkaa operaatiota Kelvollisennäköinen Sulhanen. Uskollinen taksi karautti taas paikalle, ja kuskasi Johannen tällä kertaa Vaahteralehdon Kylpylään.

Tämä Esaias vaikutti varsin kiintoisalta, valitettavasti hänen kasvojaan ei nyt näy. Johanna oli ainakin innostunut, ja selitteli kuinka jotkut hupsut pitävät rannekelloa oikeassa ranteessa. Esaias oli kuitenkin kiinnostuneempi sormistaan, ja Johanna marssi tiehensä.

Seuraavana Johanna tapasi tämän sievän tytön, jonka nimeä en muista. Hassu tuo varjo, eikös? Tyttö oli kumminkin kiinnostuneempi Johannan jutuista kuin Esaias, ja he vaihtoivat numeroita. Ehkä tyttö pääsisi Leppästen sukuun jossain vaiheessa.

Johannalla ja tällä miehellä (nimet taas hukassa) synkkasi oikein hyvin, mutta minusta hän on aika kamalannäköinen. Ehkä se on nuo hiukset.

Johanna pääsi viimein kokeilemaan treenilaitteita. Tosin tuo vieressä oleva Marianne ja yksi toinen nainen valtasivat koko ajan ilkeästi molemmat vehkeet. Lopulta Johanna rupesi juttelemaan tälle Mariannalle, jolloinh tämän täytyi nousta ja samantien luikahti hänen vapauttamalleen treenilaitteelle.

Illalla Johanna lähti mietteliäänä nukkumaan. Esaias pyöri edelleen hänen päässään, ja numero oli lapulla pöydällä. Ehkä hänen pitäisi vielä yrittää lämmitellä välejään häneen.

Postinkantajamme on muuten näin nätti. Johanna kävi tutustumassa tähän Doris-nimiseen kaunottareen, ja päätti mielessään, että Doris on vielä joskus heidän suvussaan.

Johannan hupi laski nopeasti, joten hän keksi muutakin puuhaa kuin siivoamisen ja jumppaamisen. Jorailu kävi häneltäkin näin ihan yksin omassa pihassa.

Ilmeisesti tämäkin on ihan mahdollista... Mukavaa kun on kivaa.

Ensimmäinen työpäivä eikä Johanna vaikuta kamalan iloiselta. Kuski katseli häntä rumasti koukkunokkaansa pitkin, kun ei ovikaan meinannut sulkeutua.

Samana työpäivänä (tai -yönä) Johanna sai ylennyksen! Poliisikokelas nimittäin. Palkkaa tuli kivasti ja bonusta myös. Johannakin näyttää tyytyväisemmältä.

Hän oli kuitenkin niin väsynyt kotiin tullessaan, että vietyään mehutölkin roskikseen hän pyörtyi samantien. Saatuaan itsensä siitä ylös Johanna vain vaivoin sai itsensä raahattua sänkyyn nukkumaan.

Seuraavana päivänä Johannalla oli vapaa päivä, ja hänen hyvä ystävänsä Milka kutsui Johannan Stadiin. Kohteena oli Lulun Kolmas Mieli (?), ja Milka oli kutsunu myös muita ystäviään.

Milka ei vaikuta kovinkaan innostuneelta, vaan katselee tympeästi Johannaa. Viimeiseksi mainittu ottaa kumminkin ilon irti ja jorailee koko porukan voimin. Taksista muuten nousi pari lastakin, Impi ja Aurora, jotka lähtivät samantien pois. Eihän tämä ollut sopiva paikka lapsille, ehei.

Johanna ei ollut vieläkään saanut Esaiasta mielestään. Jumpatessaan Johanna päätti soittaa Esaiakselle ja lähteä tämän kanssa Stadiin. Täytyisihän sitä nyt edes vielä kerran yrittää!

Hummailevat Harjut -nimisessä puistossa oli pieni mökkerö, jossa oli pokeripöytä. Johanna, Esaias, Benjamin ja Alpertti pelasivat vaikka kuinka kauan, eikä Johanna meinannut pärjätä millään. Oikeastaan syynä taisi olla se, että hän keskittyi lähinnä Esaiaksen tuijotteluun.

Johannan ilme muuttui aika nyrpeäksi loppua kohden. Syynä ei tainnut olla se, että hän ei voittanut mitään, vaan se, että Esaias ei tuntunut huomaavan häntä. Johanna päätti lopettaa pelaamisen ja otti radikaalit keinot käyttöön.

Hän nimittäin joi ennustajalta ostamansa lemmenjuoman ja houkutteli Esaiaksen sivummalle. Esaias rakastui Johannaan alta aikayksikön ja lähtiessään hän vielä muiskautti suukon Johannalle.
(sori, kuva on muita isompi, koska muutin kuvan koon suureksi vasta nyt)

 

Seuraavassa osassa näemme miten Johannan ja Esaiaksen käy.
Siihen mennessä toivoisin kommentteja (: